maanantai 28. helmikuuta 2011

lauantai 26. helmikuuta 2011

2kg + k


Sääasema piippaa keittiössä. Kaipaa varmaan pariston vaihtoa. Ulkolämpötila näyttää uhkaavasti siltä, että lumet ulkorakennuksen katolta tulevat alas hetkellä millä hyvänsä. Tiedossa urakka. Menenkin siirtämään auton, sillä en halua kaivaa sitä kasan alta... Ohessa hieman kuvia keittiöstä. Heippa ja hyvää lauantaita!







Kilon punnukset löytyivät eilen kirpparilta :)

P.S. Heräsin aamulla mukavaan puheluun. Äiti soitteli ja kyseli, mitä lankaa ja minkä kokoisia puikkoja olen käyttänyt tilkkupeitto-operaatiossani. Tiedossa apuja, jei! =)

tiistai 22. helmikuuta 2011


Neulominen etenee erittäin hitaasti, mutta varmasti. Arkirytmi on nyt se, että kotona ehtii käydä illalla syömässä, lämmittämässä taloa ja nukkumassa. Sitten onkin aamu. Löysin pitkän tauon jälkeen liikuntakeskuksen, jossa on kivoja, tanssillisia tunteja minulle sopivaan aikaan. Jumppa on pop! Ja paikat kipiät... 

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Neulomisesta


Neulomisestani on aikaa... En ole koskaan ollut hyvä neuloja - osaan neuloa oikein ja nurin - siinä se. Lapaset, sukat, palmikot ym. ovat taidoilleni aivan liikaa! Ala-asteella kun piti tehdä villasukat, minun ensimmäisestä sukastani tuli jättiläinen! Opettaja teki sillä kohtaa ratkaisun ja päädyimme "yhteistuumin" siihen, että tein vain yhden sukan, "joulusukan". Alle parikymppisenä neuloin pari hippityylistä villapaitaa. Silmukkamäärän katsoin jostain opuksesta, mutta muuten keksin mallit omasta päästäni. Niihinkään ei juuri taitoa tarvittu, vimmaa vain ;) Nyt kun neulomisesta on tavattomasti aikaa, olikin jännä muistella, miten se nyt menikään... Pelkkä silmukanluontikin oli extremeä. Tarkoituksena on nyt neuloa tilkkuja, jotka sitten joskus (eläkkeellä?) yhdistän peitteeksi. Ostin neutraaleja värejä; luonnonvalkoista, harmaan eri sävyjä, mustaa, beigeä... sillä en jaksa uskoa, että peite valmistuu ihan näinä päivinä. Yksi pala neulottu, 159 jäljellä!

lauantai 19. helmikuuta 2011

Ihana rosmariini


Ihanaisen rosmariinin nappasin mukaani Lidlistä. Se on ihan samanlainen kuin ne puskat, joiden perään kuolasin tammikuussa Düsseldorfin vanhassa kaupungissa. Viime vuotisista rosmariinin siemenistä en saanut yhtään itämään ja tätä taas ei raaski käyttää. Saa olla toistaiseksi koristekasvina - tai ehkä ihan pikkuisen voi käyttää tarvittaessa ;)


Nyt olisi limejäkin ja Key lime pie houkuttaisi taas. Koukutuin siihen kerrasta - suosittelen kokeilemaan. Taidanpa tästä mennäkin tuonne keittiön puolelle... heippa! :) 



Ai niin, tänään se sitten tapahtui ensimmäisen kerran tänä talvena. Keittiön putki oli jäässä, kun heräsin. Mies oli lähtenyt aamulla aikaisin töihin ja silloin oli kuulemma vettä vielä tullut. Yritin saada miestä kiinni puhelimella, mutta ei tuo vastannut. Hetken siinä muistelin, mitäs se mies viime vuonna tekikään vastaavassa tilanteessa... Näppäränä emäntänä otin föönin ja puhalsin sillä lämmintä ilmaa vesiputkiin (tai sinne päin...), laitoin puhaltimen lämmittämään lattiaa ja hanan hissukseen valumaan. Hetken päästä vesi ryöpsähti kunnolla valumaan, kun jäätukos putkessa petti. Voi sitä voiton tunnetta! Mä tein sen, mä päihitin sen, wuhuu! Mutta tuotanoinaan niin, alkaiskos nää pakkaset jo riittämään, jooko... Kun ei ois kiva ottaa tätä aamurutiiniksi :(

perjantai 18. helmikuuta 2011

PFAFF mikä masiina!

Sain jokin aika sitten isältäni vanhan ompelukoneen. Se on löytö jostain jätepisteeltä ja kuulemma ensimmäinen sähkökäyttöinen ompelukone ;) PFAFF oli merkkinä minulle aivan outo, mutta nimen googletettuani, selvisikin että ko. ompelukonemerkki on hyvissä voimissaan ja erilaisia ompelukone- ja saumurimalleja ym. on tänäkin päivänä tarjolla vaikka kuinka. Olen yrittänyt selvittää tämän minulle päätyneen koneen vuosimallia, mutta vastaavaa ei ole tullut vielä vastaan. Mietinkin, olisiko kone ollut alun perin manuaalinen ja sähköistys lisätty jälkikäteen...enpä tiedä...



Koneessa on kaiverrus: P. Sidorow, Helsinki. Sen verran selvisi, että Kalustokauppa P. Sidorow on myynyt erilaisia "maatalouskoneita" vuodesta 1873. Suomen pörssitieto kertoo myös, että pääkonttori sijaitsi Aleksanterinkatu 7:ssä. Vuoteen 1917 herra Leopold Lerche oli hankkinut omistukseensa kaikki yhtiön osakkeet. Maineikas, 1873 perustettu yhtiö joutui myöhemmin pankkinsa (PYP) määrättäväksi ja vuonna 1928 Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy osti miltei koko osakekannan ja loput vuonna 1930 ja sen seurauksena Sidorow fuusioitiin (käsittääkseni osaksi SMK:ta). Tuosta päätellen koneen vuosimalli on siis jotakin väliltä 1873-1930, kun vielä oli yhtiö nimeltä P.Sidorow.


Kone on "moderni" kannettava malli, mutta valitettavasti kantokupu puuttuu.


Meille on siunaantunut näitä vanhoja ompelukoneita enemmänkin. Yhden vanhan Singerin pöytineen, tarvikkeineen kaikkineen löysin itse vuosia sitten semmoiselta haja-asutusalueen roskienjättöpaikalta. Olin viemässä sinne autolla roskia ja siellä se singeri tönötti hylättynä maassa. Se, joka koneen oli sinne hylännyt, ei ollut vaivautunut edes nostamaan sitä varsinaiseen roskalaatikkoon ja ilmeisesti samalla kertaa roskiin oli mennyt muutenkin jonkun mummon maallinen omaisuus, sillä roskalaatikosta pelastin mm. vanhan ryijyn. Ties mitä sieltä olisi löytynyt, jos olisi käynyt oikein penkomaan :(  No, enhän toki voinut jättää hienoa ompelukonepöytää sinne, joten yritin nostaa sen pieneen autooni. Eihän siitä mitään tullut. Kone painaa tonnin! Ei auttanut muu kuin odotella niin kauan, että paikalle saapui joku. Eräs pahaa-aavistamaton mies siihen sitten kurvasi tuomaan roskia ja pyysin häntä nostamaan kanssani Singerin autoon. Hetken päästä ajelin hymy huulilla takaisin kotiin. Hyvä roskisreissu! :)

Yhden kermanvärisen Tikka-ompelukoneen pelastin menemästä roskiin, kun yhtä vierasmökkiä tyhjennettiin. Pöytää ei isäntä suostunut kotiuttamaan, joten se oli pitkin hampain jätettävä. Onneksi sain sentään itse koneen napattua matkaani, sillä se on muodoiltaan minusta oikein kaunis.

torstai 17. helmikuuta 2011

Olohuoneesta, iltaa

Talomme on rakennettu ennen sotia, mutta se edustaa tyypiltään samaa neliömallia kuin mm. rintamamiestalot. Muurin ympäri on siis päässyt pyörimään ja yläkerrassa edelleen niin pystyy tekemään. Alakerrassa oviaukko olohuoneesta eteiseen on edellisten asukkaiden tekemän remontin yhteydessä tilkitty ja vanhaa ovea on jätetty hauskasti seinän sisään näkyviin. Keittiötä lukuunottamatta huoneet ovat neliön mallisia ja tämä aiheuttaa amatöörikuvaajalle hieman valokuvauksellisia haasteita. Aina ei tahdo saada kuvattua huoneita niin kuin haluaisi, joten tässä pari "koottua otosta".



Alimmasta kuvasta saa hieman käsitystä siitä, että ruokailuhuone ja olohuone ovat aika yhtenäinen tila. Käytännössä on mahdollista seurustella niin, että toinen istuu ruokailuhuoneen puusoffalla ja toinen olohuoneen löhösohvalla ;) Täysin omat huoneet kuitenkin, kun välioven laittaa kiinni.

Vaihteeksi kirpparilöytöjä...

Nyt täytyy varmaan pitää pieni tauko tässä kirppistelyssä... Tai sitten ei...=)


Tällä kertaa löysin kivoja lautasia ja hianon boksin! Vanhat "mainoslaatikot" ym. ovat vaan niiiin hienoja ja niitä löytää aivan liian harvoin (tai jos löytää, hinta on liian suolainen). Tämä oli oikein hyvä löytö - sopivan rupuinen (lue: rustiikki) ja edullinen.


En ole ikinä ollut astiafriikki. Muistan lukioaikoina, kun joka toinen tyttö keräsi jotakin sarjaa. Tuolloinen hittisarja oli Teema. Minä en kerännyt ja siksi kaapista ei edelleenkään löydy mitään merkkisarjaa tai koknaista astiasarjaa, josta voisin tyylikkäästi tarjoilla vieraille juhlaillallista alkupaloista jälkiruokaan.

Viime aikoina minua on erityisesti viehättänyt englantilaiset maisema-astiat. Niitä tekisi mieli haalia enemmänkin. Ja tiedättekö, semmoinen seinä, missä olisi tuommoinen maisematapetti, olisi hitsin hieno! Kirpputoreilta sattuu yleensä löytymään lautanen tai kaksi jotakin sarjaa, joten eriparia olevien astioiden määrä tässä huushollissa sen kun kasvaa. Mutta kun ei voi vastustaa, jos on hieno lautanen... Mutta nythän on trendikästä yhdistellä erilaisia asioita keskenään - miksei siis astioitakin?

 Linna-lautasia oli kyllä oikein kuusi kappaletta. Muita lautasia sitten yksi tai kaksi.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Vihreää pukkaa

Laitoin viime syksynä pari pelargoniaa kokeen vuoksi "talviunille". Sitäkin edellisenä syksynä yritin talvettamista huonommalla menestyksellä kellarissa. Kellarissa talvettamisen kompastuskivenä oli se, että jos ei tee kellarin oven edestä lumitöitä, sinne ei pääse talvella... Niin no, kuten arvaatte, lumitöitä ei tehty ja pelakuuraukat kokivat kurjan kohtalon kellarissa ilman vettä. Keväällä kun ne kaivoin kellarin uumenista, olivat reppanat niin pystyyn kuolleita, ettei niitä pelastanut kastelu tai minkäänsorttiset kukkalinimentit. Tästä viisastuneena kokeilin tänä vuonna metodia numero 2. 


"Pelargonian talvettaminen" - metodi 2: siirsin kukat lokakuussa yläkertaan viileään nurkkaan (piiloon katseilta - pois mielestä) lähelle ikkunaa. Muistin kastella talven aikana korkeintaan 3 kertaa. 


Pari viikkoa sitten toin pelargoniat alakertaan. Näky oli aika surkea, mutta kuitenkin toivoa antava. Annoin niille vettä ja voilá - vihreää pukkaa nyt niin että kohina käy ;)


Seuraavaksi vuorossa on multien vaihto ja leikkaaminen, mutta se saa odottaa maaliskuuta, kunnes viimeisetkin unihiekat on pyyhitty... juurista.


Ehkä - ja toivottavasti - muutaman kuukauden päästä näytämme tältä! ;)

Uusi tilkkupeitto

Olen pidemmän aikaa säännöllisen epäsäännöllisesti (aina kun mieleen on muistunut), metsästellyt sopivaa tilkkupeittoa tai tilkkutäkkiä huuto.netistä. Nyt kohdalle sattui hyvän värinen ja sopuhintainen yksilö. Ensin tuumasin, että voisinhan tehdä tilkkupeiton itsekin, mutta sitten taas aihetta aikani googleteltuni tulin siihen tulokseen, että liian työlästä... Harjoitustyönä tein tyynyn. Peitettä voisi toki hyvin alkaa pikkuhiljaa rakentelemaan, kun kankaitakin on ja ompelemaan aina silloin jos/kun ylimääräistä aikaa on.


Peiton värit sopivat hyvin tähän vaaleanpunainen-sininen-turkoosi-teemaan, joka minulla nyt on jostain syystä meneillään. Kauniin tilkkutäkin on tehnyt käsityöblogiakin pitävä Sufferiina. Kiitokset vielä upeasta peitosta! =)


Tässä vielä pari kuvaa ruokailuhuoneesta. Kuvat on otettu eilen ja viime lauantaina. Kerrankin oli sopivan siistiä, ihanan aurinkoista ja minä kameran kanssa paikalla.




Nallekin tykkää chillailla auringossa.

tiistai 15. helmikuuta 2011

Pehtoori ilman "lakkia" ja muita kirpputorilöytöjä

Ei tästä auringosta vaan saa tarpeekseen...

Mutta asiaan. Sunnuntai-aamupäivällä kävin ihanien viikonloppuvieraidemme kanssa kirpputorikierroksella. Tällä kertaa koluamamme kirpparit olivat Viialan Nahkatehtaan kirppari (Kirpputori Parkki?), Hämeenlinnan Kantolan Kammari ja Suurkirpputori.
Viialasta en ostanut mitään, mutta onneksi sentään vieraat tekivät löytöjä, sillä muuten tunnelmaa olisi jokseenkin lahjakkaasti latistanut "Tampereen ylpeys Suomen kansalle", Veltto Virtanen! Miksei tämmöisistä "yllättävistä ohjelmanumeroista" varoiteta rauhallista kirpputorikansaa etukäteen - tai edes jaeta ovella korvatulppia? Sorry vaan Veltto-fanit :( Olihan paikalla myös pinkkiin sonnustautunut Marja Tiura. Vaikka hänkään ei varsinaisiin suosikkeihini kuulu, ei hänen läsnäolonsa haitannut millään lailla ostosten tekoa. Ehkäpä sitten olisi haitannut, jos Tiurakin olisi ottanut kitaran käteensä, rämpyttänyt sitä ja keksinyt päästään todella huonoja biisejä "päivän polttavista aiheista" ja kailottanut niitä kovaan ääneen huonolla lauluäänellä ;)

Matka jatkui kohti Hämeenlinnaa. Tämä oli toinen kertani Kantolan Kammarilla ja siitä on kyllä näiden kahden kerran jälkeen tullut yksi suosikkikirppareistani. Paikka on vain jotenkin niin sympaattinen. Tunnelma on hyvä ja omistajat ovat tosi mukavia eivätkä mitään perus-kirppisjobbareita. Ja hyviä löytöjäkin tehtiin jälleen.

Nurmesniemen suunnittelema Pehtoori-kannu löytyi hintaan 13 e. No joo, kansi puuttuu eli se on hakusessa, mutta ei haittaa vaikkei löytyisikään. Siellä oli myös kannellisia kannuja, jotka maksoivat 60-70 e ja googlettamalla löysin sivustoja, joissa ko. sinistä kannua on myyty/ostettu jopa hintaan 130 e. Ei huono löytö. Ja kävipä vielä niin hyvä tuuri, että näitä kannettomia kannuja oli kaksi kappaletta myynnissä eli kumpikin "perhe" sai oman pehtoorinsa (vaikka meillä sellainen "elävä" tosin on jo ennestään...)
Yksi emalikuppi piti taas kotiuttaa. Samoin yksi iso kulho leivonta- yms. käyttöön.




Yhdestä pöydästä myytiin "jämiä" puoleen hintaan ja siitä lähti mukaan rintakoru ja vanha silmälasikotelo. Harmi kun kakkuloita ei ollut sisällä. Tuosta pöydästä ostin myös punaiset, tosi hyväkuntoiset Reebokin Freestyle Hi -tossut. Koko oli juuri sopiva ja hintaa peräti kympin. Olen meinannut ostaa ko. tossut jo pidemmän aikaa. En tosin punaisia, mutta nyt kun ne tuohon hintaan myynnissä olivat, ei niitä jättääkään voinut, eivätkä varmasti käyttämättäkään jää.




Hämeenlinnan Suurkirpputorilta löytyi seuraavia juttuja: "Huippuhienot" keitto- ja opaskirjat, 50 senttiä kappale. Eikös vaan näytäkin syötävän hyvältä tuo solakan suomalaisen annos...? Ja kuinka moni meistä taitaa modernin säilöntätavan - pakastamisen? ;D




Ihan paras löytö oli tämä Kockums-emalikattila. Hintaa oli kyllä 12 euroa, mutta laatu onkin sitten toista maata kuin heppoinen kiinalaisemali. Kattila on tosi paksua emalia / rautaa ja painaa niin paljon, ettei sitä meikälainen meinaa edes yhdellä kädellä jaksaa nostaa. Sunnuntaina siinä tehtiin jo pottumuusia ;)


Hämeenlinnan Suurkirpputori on kyllä oikein perinteinen "jobbari-kirppis"... Löytöjä voi tehdä, mutta suurimmaksi osaksi huomaa hinnoittelusta, että "ammattilaiset" ovat olleet asialla (--> kallista). Yläkerrassa on mm. toimistokalusteita, jotka jaksaa joka kerta aiheuttaa hysteerisiä naurukohtauksia ja "ette voi olla tosissanne" -huudahduksia. Kapisia toimistotuoleja, joiden verhoilut näyttävät siltä kuin toimistossa olisi vietetty erittäin kosteaa toimistoelämää, rikkinäisiä käsinojia, kakkaisia hiiriä ym. ym. Siis ihan roskiskamaa! Ja ne hinnat - vaikka lapuissa lukisi "VIE POIS ILMAISEKSI" ei kukaan niitä voi haluta. Ei vaan voi!

Tuotteiden esillepanoon on kyllä panostettu...


Ja mitähän tähän sitten sanoisi...

Key LEMON Pie

Tein viikonloppuna legendaarista Key Lime Pie -piirasta, joka on tunnettu herkku Floridan Keysistä.



Noh, koska emme asu Floridassa, jossa aurinko paistaa ja erilaiset sitrushedelmät vain pompsahtelevat kilvan puista, vaan koska asumme Suomessa ja vieläpä MAALLA, ei lähimarketissamme ollut kakkuun vaadittavaa limettiä. Näppäränä emäntänä en tietenkään tästä lannistunut ja otin sitruunoita. Toimii! Eroa ei juuri huomannut ja piirakasta tuli aivan tai-vaal-lista! Reseptiä googlettelin ja päädyin tekemään piiraan Jamie Oliverin malliin ja tsekkailin vielä taustatukea täältä Unieliasblogista sekä Sara La Fountainin Food Passion -kirjasta. Eli tein kombinaation, jossa pohjaan meni epämääräinen määrä Digestive-keksejä (tähtäsin kolmeen ja puoleen desiin, mutta taisi mennä enemmän), n. 100 g voita ja täytteeseen 4 keltuaista, 1 tölkki kondensoitua maitoa, n. 1 dl sitruunan mehua ja ihan vähän raastettua kuorta.

Ihan ensimmäiseksi täytyy hehkuttaa kondensoitua maitoa, jota en ollutkaan aiemmin käyttänyt. Sattumalta nimittäin viime viikolla lähimarketistamme sitä bongasin ja otin innoissani pari purkkia mukaani. Niinpä - kondensoitua maitoa kyllä S-marketista löytyy, muttei limeä...hassua.


Kondensoitu maito on oikea makeanystävän unelma. Melkeinpä kinuskia aivan tuommoisenaan "raakana". Tästä syystä piirakkaan ei tarvitse laittaa ollenkaan sokeria. Pohja oli minusta kiva poikkeus, kun keksipohjaa ensin paistettiin. Se antoi siihen erilaisen tuntuman kuin mitä perus-juustokakussa normaalisti on. Ensin siis keksit murusiksi, joukkoon sulatettu voi ja sitten painellaan piirasvuokaan tai irtopohjavuokaan. Käytin itse irtopohjavuokaa.  Keksipohja uuniin kymmeneksi minuutiksi n. 170 C astetta.


Kun keksipohja on paistunut rapsakaksi, annetaan sen jäähtyä ja tehdään täyte. Laitoin kaikki täytteen aineet kulhoon ja vatkasin sähkövatkaimella n. 3-5 minuuttia. Sitten vain kippasin täytteen jäähtyneen keksipohjan päälle ja laitoin takaisin uuniin vartiksi. Mulla täyte kyllä jämähti eli ei ollut mitenkään löllön oloinen tms. Laitoin piirakan kylmään muutamaksi tunniksi ja illalla sitä nautittiin hyvässä seurassa.

Tätä on ihan pakko tehdä uudestaankin. Ja jos ensi kerralla oikeaoppisesti limen kera... =)

maanantai 14. helmikuuta 2011

Freeeeeeezing!

Mittari näytti aamusella töihin ajellessa jopa -29 astetta. Kuistilla näyttää aamuisin tältä.


Ah, niin kaunista - ja niin kylmää.


Ja puuta palaa pöntöissä niin paljon kun pehtoori jaksaa kantaa...

Komian halkopinon pehtoori on kyllä kasannut olouoneen nurkkaan.


Iltaanhan nämä minun toivotteluni menivät, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan... =)