perjantai 27. heinäkuuta 2012

MYYNNISSÄ!

Rakkaat lukijat, blogiystäväiseni, kiitos aivan mielettömistä sanoistanne ja kehuistanne. En oikein tiedä, miten päin tässä olisi. Sen voin kuitenkin sanoa, että hyvältä tuntuu - siis kommenttinne. Olette ihania! Vieläkin tuota yllättävää ykkössijaani tässä silti ihmettelen ja pakko myöntää, että sen verran olen laiskotellut puutarhan suhteen viime aikoina, että ei tässä ole päässyt viherpeukalokaan edes hikoilemaan (kiitos vain Maanvaiva mahtavasta kommentista hikisestä peukalosta… ;)).


Fiilikset ovat tällä hetkellä jännittyneet, ristiriitaiset ja haikeat. Nyt siis tulee se uutinen, jonka jo eilen teille lupasin kertoa, mutta en sitten ehtinytkään koneelle. Pidemmittä puheitta:

Rakas taloni on myynnissä!

Vaikka reilu kolme vuotta sitten vannoin, että en muuta tästä IKINÄ ja minut saa kantaa täältä jalat edellä pois. Ja niin paljon kuin tätä taloa rakastankaan…ja ja ja… huokaus. No vetistelyt sikseen. Tilanne on nimittäin se, että vaikka tämä talo on minusta täydellinen (mainitsinhan jo, että rakastan tätä…) niin meillä pehtoorin kanssa on ollut pitkään pienimuotoisena haaveena löytää vastaava paikka hieman "landemmalta". Nyt tuo unelma olisi toteutumassa ja oikea paikka löytynyt. Eräs vanha rautatieasema järjellisen matkan päässä kaikesta, kuitenkin ihanasti maalla, odottaa uutta rakastavaa omistajaa. MINUA :)

Haikein fiiliksin laitamme tämän nykyisen siis myyntiin. Ilmoitus löytyy mm. Oikotieltä ja Etuovesta. Nyt jos joku teistä etsii ihastuttavaa vanhaa taloa alle puolen tunnin päässä Tampereelta tai reilu puolen tunnin päässä Hämeenlinnasta, tässä se olisi ihan nenänne alla. Tai pistäkää sana kiertämään ja kertokaa ystävillenne, tuttavillenne ja sukulaisillenne, että tämmöinen olisi tarjolla. Pidättehän peukkuja, että tässä käy hyvin ja että taloni saa uuden omistajan, joka rakastaa ja arvostaa sitä yhtä paljon kuin minä.










keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Olen otettu

Olen hämmentynyt ja erittäin otettu. Minulle uusi tuttavuus Cision listasi Suomen TOP10 puutarhablogit ja kukas se siellä kärjessä keikkuu - Voikukkapeltopa hyvinkin. Hassua... Onhan puutarha toki vahvasti esillä blogissani, mutta se nyt on vain aihe muiden joukossa enkä koe itseäni taitojeni ja kokemukseni puolesta miksikään "oikeaksi viherpeukaloksi" ja nyt olen yllättäin puutarhablogit-listan ykkösenä. Huh. Kakkoseksi tuli mielestäni yksi kauneimmista puutarhablogeista (ja oikea sellainen!) Min Eden. Tuplahuh. Rutkasti onnea kuitenkin kaikille listalle päässeille! Tuttuja nimiähän sieltä löytyy. Tästä pääsette listaukseen

Laitetaanpa "voiton" kunniaksi kuvia puutarhasta tältä päivältä :) Ainiin, aloitin tänään kesäloman part 2. Kelikin oli sen mukainen - kuuman kostea. Grrrr :)

Elämänlanka kietoo ympärilleen KAIKEN, mihin vain yltää. On tuolla alla pöytäkin... Viime vuotisen mittavan kasvimaan uudistuksen myötä sain tuon ihanan riesan kuitenkin kuriin ja nyt sallin sen rakennella kauniit köynnöksensä, mutta kasvihuoneeseen sisälle tai viljelylaatikoihini sillä ei ole mitään asiaa.


Pikkuisella mansikkamaallani olisi tulossa kovasti mansikkaa. Vaan ehtivätkö kaikki punastua?


Makeat suupalat sieltä tänään kuitenkin löysin. Keräsin talteen myös rakuunaa, ruohosipulia, persiljaa...


...ja minttua. Sanotaanko, että minttua on nyt enemmän kuin tarpeeksi. Kukaan ei pysty juomaan niin paljon mojitoa kuin mitä näistä mintuista saisi tehtyä (ei edes pehtoori ;)). Ideoita mintun suhteen otetaan ilolla vastaan! Taidan nyt ainakin osasta tehdä viimevuotiseen tapaan minttusiirappia ja sitten ajattelin kuivattaa lehtiä. Tuoreena voisi pakastaa osan. Ja mitähän vielä...?


Punaiset viinimarjat alkaisivat olla poimintaa vailla. Tänä vuonna sato onkin aika huikea. 


Kesäkurpitsoitani sen sijaan vaivaa sama juttu kuin viime vuonna. Ensin näyttävät lähtevän hyvään kasvuun ja sitten hyytyvät ja surkastuvat kesken vauhdin.  En kuitenkaan vielä masennu ja vaivu epätoivoon. Nautin kukista, jotka ovat täytettyina ja paistettuna suurta herkkua. Lisää näitä!


Loppuun vielä pehtoorin uusi leikkikalu. Sillä saa aikaan tällaista jälkeä. 


Rikkakasvien ja soralle kasvaneen nurmikon liekittäminen näillä sateilla on kuulemma hieman aikaa vievää puuhaa... Mutta ei se mitään niin kauan kuin mojitoa riittää :D 


Huomenna kerron teille uutisia... palataan!

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Pioneja vielä...

Pionien viime hetket alkoivat olla käsillä näillä vesisateilla, joten napsaisin varret tylysti poikki ja pistin maljakkoon. Näin saan nauttia niistä vielä muutaman päivän. Kukapa niistä tuolla sateessakaan nauttisi...





Eilen kävin katsomassa, josko meiltä löytyisi jo kanttarelleja. Ei löytynyt. Mustikoita kyllä ja vadelman raakileita. Marjat siis ennen sieniä :) Ei tässä sitten muuta - moikka! =)

torstai 12. heinäkuuta 2012

Blogiblokki

Blogimuumio täällä moi. Aiheet ovat nyt vähän hakusessa eikä mikään oikein napostele. Reilu viikon tauko edellisestä postauksesta tuli ihan vahingossa, mut kai se kesällä on "vähän semmoista" ja sallittuakin...?


Pihalla on meneillään selkeästi violetti kausi - ihan suunnittelematta. Kimalaisilla ja mehiläisillä riittää puuhaa ja kilpailu on kova, kuka saa parhaat mesipisarat.




Ihanat pionit kukkivat minulla nyt ensimmäistä kertaa. Happy! Tältä näytti viikko sitten.


Ja nyt ovat kaikki auenneet ja varret taipuilleet sateiden ansiosta.




Kiitoksia taas ihanista kommenteistanne edellisiin postauksiin. Ja AI NIIN, kolmensadan lukijan rajakin meni rikki - aivan mahtavaa! Tervetuloa uudet lukijat! =)

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Värikkäät pullot mustassa saunassa

Jossain näin idean vanhoihin lasipulloihin laitetuista pesuaineista. Pakko oli koittaa. Aika makeat väripilkut mustia saunanseiniä vasten. En tiedä sitten, miten käytännössä idea kantaa - täytyy ainakin varoa kuumenemista ja rikkomista...




Sain dymoni totaalisen juntturaan "saippuaa" dymotellessa. Onneksi teippipalaset saatiin ulos ja dymo taas pelittämään. Eihän ilman osaisi enää ollakaan. T. nim. "pari" purkkia ja purnukkaa dymottanut :)