tiistai 25. marraskuuta 2014

VILPOLA-arvonnan voittaja

Nopeasti tulin huikkaamaan, että VILPOLA-arvonta on suoritettu ja virtuaalisesta arvontahatusta nousi voittajaksi EevaM. Onnea voittajalle! Eeva toivoi itselleen Vanaja-pellavakangasta, joka taisikin olla suosituin kangas valkoharmaan Henkäyksen ohella. Ilahduttavaa, että makuja on niin erilaisia, että melkeinpä kaikki kankaat keräsivät pisteitä. Kiitokset vielä VILPOLAn väelle hienosta palkinnosta. Voittajalle lähtee kangaspaketti pian!

Kuva taitaa olla ainakin pari viikkoa vanha. Ei meillä ole moista valoilmiötä ainakaan hetkeen näkynyt...

perjantai 21. marraskuuta 2014

tiistai 18. marraskuuta 2014

Onhan tätä työmaata

Pakko vähän viilistellä tätä täydellisen väristä pukukaappiani, jonka virastokaapiksikin olen joskus nimennyt. Siitä tulee keittiön kuivamuona- ja astiakaappi. Älkääkä yhtään päivitelkö ja huokailko siellä, että mitähän tuostakin kyökistä tulee. Kaappi jää tuohon, piste. Minipyörät vaihtuvat jaloiksi ja viereen tulee alakaappia ja tasoa. Kaapin sisään täytyy rakentaa hyllyt, sillä henkareissa ruokatarvikkeiden säilytys ei ehkä ole kaikkein kätevintä :) 

Olen tässä leijunut keittiön osalta muutaman päivän enkä enää malta olla kertomatta asiasta. Tapasin aivan mielettömän taitavan puuseppämestarin tästä lähiseudulta, jonka kanssa alan tekemään yhteistyötä (siis ei blogiyhteistyötä vaan ihan oikean työni merkeissä;)). Tässä on pitkin syksyä kaikessa hiljaisuudessa mietitty sitä, kun rahaa keittiöremonttiin ei varsinaisesti ole. Käyttövesiputkisto vedettiin uusiksi ja sehän ei tietenkään ollut mitään halpaa lystiä ja näin ollen ainoa olemattomaan budjettiin sopiva keittiövaihtoehtomme on ollut tähän asti Ikea. Ikean keittiöissähän ei ole mielestäni mitään vikaa - ne eivät häviä laadussa ja toiminnallisuudessa muille valmiskeittiöille (T: nim. "kaksi edellistä keittiötä Ikeasta") - MUTTA nyt kun ilmoille heitettiin vaihtoehto puusepän tekemästä oikeasta puukeittiöstä, ei paluuta Ikeaan enää ollut. Ja kun asiat tuppaavat järjestymään niin nyt ne järjestyivät niin, että meille tulee puukeittiö!

Teille, jotka suunnittelette keittiöremonttia ja joilla on siihen budjetoitu vähän rahaakin, tiedoksi, että puusepän suunnittelema ja kokonaan puusta valmistama keittiö ei ole yhtään sen kalliimpi vaihtoehto kuin lastulevystä ja MDF:stä tehty valmiskeittiö. Siis jos jätetään se Ikea pois laskuista :) Itse asiassa uskallan väittää, että puusepän tekemä keittiö tulee jopa huomattavasti paljon edullisemmaksi kuin keittiö alan johtavista, nimeltämainitsemattomista merkkiliikkeistä ;) Kannattaa siis pitää tämä mielessä, kun remppaa esim. vanhaa taloa. Ja ne ”minun puuseppäni” tekemät keittiöt ovat ihan uskomattoman hienoja! Sen enempiä suunnitelmia en nyt vielä paljasta, vaan palaan aiheeseen taas jahka asiat etenevät. Sähköpostilla saapi yhteystietoja, jos jollain on akuutti keittiön tarve :)



Onhan tätä työmaata tässä ennen kuin mitään sisustuksia tai keittiökaappeja voi edes ajatella. Iso työmies ja pikku-työmies tekevät parhaansa. Sähköjä on vedetty ja vedetään vielä paljon lisää. Lattia pitäisi maalata ja laittaa "laattapiste" kuntoon. Ensi vuoden puolelle menee... Nou hätä, kyllä tämä tästä :)

perjantai 14. marraskuuta 2014

Varför Paris?

Vi har ju Åbo - ja åbolaiset. Pakko käsitellä heti alkuun case tamperelainen vs. turkulainen. En ymmärrä kui niist turkkulaisist niin pal kauhiast vitsi väännetään. Kai se vaan on se juttu. Pääsääntöisesti kaikki tapaamani turkulaiset ovat olleet sympaattisia ihmisiä: nauravia, iloisia, mukavia, huumorintajuisia ja ja ja… se murre. Sitä on vaan niin hauska kuunnella ja yrittää matkia epätoivoisesti! Mutta niin, minähän en olekaan tamperelainen, vaikka siellä tai lähiseudulla parikyt vuotta onkin tullut jo oltua. Juuret kun on muualla, ehkä se turkulaisuuskin avautuu paremmin? Tiedä häntä.

Pari viikkoa takaperin Huushollin Pepi tiedusteli halukkuuttani lähteä moikkaamaan Pikkutalon Sannaa Turkkuseen ja minähän olin heti messissä. Mennään vaan! Ja niin me mentiin ja siitä seurasi mahtava päivä ihanassa seurassa, ihanassa kaupungissa. Tulihan nyt varmasti selväksi, että ihanaa oli. Ja mahtavaa ;)





Tapaaminen aloitettiin juhlavasti herkutteluhetkellä Gaggui-kaffelassa. Kahvila on näppärästi ihan rautatieaseman välittömässä läheisyydessä, joten sinne on helppo tamperelaisenkin (tai melkein semmoisen) eksyä. Syötiin palat huikeanmuikeata shitruunatorttua ja kaffet juotiin. Turkkulainen emäntämme oli valjastanut meille oikein oman chaföörin, joten kaffepaussin jälkeen pirssi alle ja nokka kohti Ruissalon telakka-aluetta, jossa sujuvasti soluttauduimme kameroimemme Avelian uuden kaupan avajaisiin. Törkeen makee paikka! Emäntä vähän aavisteli, että saattaisin tykätä! Joopajoo, niin tein.







Huikea 300 neliön telakkarakennus vuodelta 1890 täynnä toinen toistaan upeampia juttuja. Mutta eniten säväytti se miljöö, jonka tietysti sisustus kruunasi. Avelia kannattaa ehdottomasti ottaa retkikohteeksi, kun vierailee Turkkusessa. Kesällä paikka pääsee toki paremmin oikeuksiinsa kuin lumettomana marraskuun päivänä. Mutta siltikin nautin karusta kauneudesta ja merestä ja kyllähän se aurinkokin uskaltautui hetkeksi kurkkaamaan pilven raosta. Kyl niil Turus on kaikkee...


Avelia jätettiin juhlimaan avajaisiaan ja me vaihdoimme tunnelmasta toiseen. Keula kohti Paimiota, jossa odotteli tunnelmallinen Adalmiinan Helmi -navettapuoti ja sen valloittava omistajatar Annarina. Hetki vierähti hypistellessä ja ihastellessa ihania tavaroita ja jotain pientä tarttui mukaankin. Keskittyminen oli kuitenkin jo vähän niin ja näin, sillä matkan päätarkoitus, Pikkutalon lippakioski, häämötti seuraavana ohjelmassa. Glögihammastakin vähän kolotti jo :)





Oijoijoi, ja olivathan ne justiinsa niin sympaattisia livenä kuin blogissakin. Ihanat pikkutalo(t) ja lippakioski. Monta tuntia vierähtikin lippiksessä jutustellessa ja nauraa räkättäessä. Ja kun itkijänaiset kerran kohtaavat, eihän niiltä silmien kostumisilta taas(kaan) vältytty :) Kun Sannan glögit ja punaviinit oli tuhottu, suuntasimme vielä keskustaan Pub Niskaan ja vetäisimme naamaan maailman parhaat pizzat. On niil Turus vaan kaikkee... ihania ihmisiä, komeita nähtävyyksiä, meri, kauniita auringonlaskuja - ja Sanna. Kiitos emäntä, kiitos matkakumppani. Tulemme toistekin :)





tiistai 4. marraskuuta 2014

VILPOLA-arvonta

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT.

Tiedättekö mikä on VILPOLA?

Minäpä kerron. VILPOLA on kotimainen kodintekstiilien designmallisto, josta löytyy erilaisia suomalaisten suunnittelijoiden raikkaita kuoseja. Suunnittelijoista moni on ammentanut inspiraationsa suomalaisesta luonnosta ja kuoseihin onkin tallentunut mm. kauniita apilankukkia, herkkiä heinänkorsia, kaartuvia oksia ja lehtiä, muuttolintuja sekä villavia pässejä. Vastapainona kuviollisille kankaille löytyy mallistosta myös kaunis ja herkkä yksivärinen pellavakangas. 









VILPOLA-kankaat ovat ilmeeltään mukavan rauhallisia, mutta toisaalta väriä ja räväkkyyttäkin löytyy. Tavoitteena on ollut luoda mallisto, joka voisi olla osa meidän kaikkien arkielämää. Nyt myös sinulla on oiva tilaisuus saada kotiisi pala VILPOLAa ja uudistaa vaikkapa olohuoneesi ilme. Homma menee näin. Käy kurkkaamassa VILPOLAn nettisivuilta mallisto ja valitse mielestäsi kivoin kuosi. Jätä kommentti tähän postaukseen ja kerro samalla, minkä kuosin ottaisit, jos voittaisit. Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 23.11. saakka ja sitten arvotaan palkinto, joka on haluamaasi VILPOLA-verhokangasta 10 metriä. Palkinnon arvo on 150-200 euroa kangasvalinnasta riippuen. Anonyymit osallistujat laittavat mukaan sähköpostiosoitteensa, josta heidät tavoittaa mahdollisen voiton sattuessa kohdalle, eikös juu. Osoitteen saa halutessaan laittaa minulle sähköpostitsekin (voikukkapelto@gmail.com). Toivotan kaikille tasapuolisesti onnea arvontaan!

Käy myös tykkäämässä VILPOLAsta Facebookissa




P.S. Jos joku sattumalta miettii, että kuvissa on jotain kovin tuttua, niin kyllä, olen stailannut ja valokuvannut VILPOLA-malliston kuvat sekä suunnitellut esitteet yms ;)

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Täydelliset löydöt

Tein eilen hyvät löydöt kirpparilta. Vanha naulakko 19 euron hintaan. Mulla on vanhastaan "pari" naulakkoa, jotka eivät ole ihan vielä löytäneet paikkaansa, mutta en vaan voi vastustaa noita. Luotan, että jonain päivänä löytävät paikkansa ;) Arvaatteko, mitä isäntä sanoi nähdessään naulakon? Ei mitään. Huokaisi vain.

Sitten tämä "helmi". Astia- ja kuivauskaappi arviolta 1950-60-luvulta, sekin hintaan 19 euroa. Tästäkään isäntä ei hyppinyt riemusta kattoon, mutta kyllä se sille vielä lämpenee. Pientä laittoa ja maalia niin kaappi on ihan täydellinen uuteen keittiöömme! :) 








Kaapista puuttuu muuten toinen ritilä. Jos jollain on tiedossa ylimääräinen ritilä (kokoa 46x25 cm) olisin kiitollinen vinkistä.

Ikeassa poikkesin myös ja mitäs siellä - hyasintteja, jee! Kaiken muun joulukrääsan pystyn ohittamaan ilman ongelmia, mutta hyasintteja en. Ne ovat heikkouteni. Ostin 11 kpl ;)





maanantai 27. lokakuuta 2014

Jumitusta ja maalailua

Hommat tulevassa keittiössämme tuppaavat nyt jotenkin jumittamaan. Nuoresta putkimiehestä ei ole kuulunut yli kolmeen viikkoon mitään. Homma jäi viimeistelyä vaille valmiiksi ja sitten putkipoika vain katosi. Asiasta on käyty kirjeenvaihtoa ko. firman myyntimiehen kanssa, mutta edistystä ei ole tapahtunut. Pitäisi varmaan osata vaatia nopeampaa ja tehokkaampaa työtä. Firman edustajan lupaus kuitenkin oli, että työ hoitunee parissa työpäivässä, mutta nyt niitä putkia on väännelty jo yli pari kuukautta! Tosin kun työtahti on tuo mitä putkipojalla on ollut, varsinaisia tunteja tuon parin kuukauden aikana ei ole kertynyt kuin juuri sen parin päivän verran. Sikäli lupaus on siis pitänyt… :/ No, jäämme odottamaan, miten asia etenee. Tällä meiningillä voipi tulla jouluksi valmista, mutta en suinkaan puhu tästä joulusta :D

Muistattekos, kun saimme blogikierrokseltamme Hyvän Tuulen Puodista Country French -maaleja testattavaksi? Kaikki muut taisivat valita hennon vaaleita sävyjä, mutta meikäläinen otti rohkeasti toiseksi tummimman sävyn, Laavan. Minulla on joku ihme fiksaatio näihin tummiin seiniin ja kun keittiö on muuten niin valoisa ja iso, vetelin vastapainoksi toisen pitkän seinän Laavalla. Urakasta (jos nyt urakasta voi puhua) on jo muutama viikko aikaa, mutta en ole vain ehtinyt tänne saakka asiasta kuuluttamaan :)



Halusimme säilyttää seinässä vanhan, paikoitellen vähän reikäisenkin/paikatun, Ensopahvin ja siihen tuo Country Frenchin tuoma matta ja eläväinen pinta sopiikin mielestäni täydellisesti. Olen aiemmin maalaillut seiniä islantilaisilla Kalklitir-maaleilla ja tykästynyt niiden myötä kovasti kalkkimaaleihin ja niillä saatavaan jälkeen. Ne ovat niin helppoja ja mukavia, kun pensseliä ei tarvitse maalaamisen jälkeen kuin hieman huuhtaista. Luonnollisuus, ekologisuus ja hajuttomuus ovat tietysti iso plussa. Country Frenchin eduksi täytyy sanoa se, että valmis maali ei ole läheskään niin litkua kuin Kalklitir-maali eli sitä on huomattavasti kivempi maalata, kun roiskeita ei tarvitse varoa niin paljon. Lisäksi Country Frenchistä on saatavilla kaiken kaikkiaan 49 erilaista sävyä vaaleanpunaisesta keltaiseen ja valkoisesta mustaan, kun taas Kalklitir on keskittynyt erilaisiin harmaan sävyihin. Hintakin on Country Frenchissä enemmän kohdillaan eli jos kalkkimaalia mietitte, kannattaa ehdottomasti kokeilla tätä kotimaista vaihtoehtoa!



Tällä kertaa käytin maalatessa telaa ja lopputulos oli aika tasainen, mutta kuitenkin mukavan elävä. Vastakkaisen ikkunaseinän maalaan Country Frenchin valkoisella Lumi-sävyllä ja lattiaan tulee Sateenkaarivärien lakkaöljymaalista hieman tummemmaksi sävytetty harmaa.

Vaikka hommat eivät konkreettisesti ole keittiössä edenneetkään viime aikoina, sain kuitenkin ajatuksen tasolla paljon tukea ja vahvistusta suunnitelmiini viime viikolla. Niitä olen tässä vähän kaipaillutkin. Ensin kävi kylässä ihana blogiystäväni Kati, jonka tyylitajuun ja makuun luotan täysin. Hänen kanssaan visioimme hieman keittiön kalusteita ja niiden väriä ja tulipa Katilta yksi mahtava ajatus kylmälaitteistakin - katsotaan toteutuuko ;) Sitten puimme keittiötä ihanan kälyni kanssa, joka myös on erittäin taitava sisustaja ja omaa erinomaisen maun. Viimeisen silauksen ja uskonvahvistuksen suunnitelmilleni antoi sisustussuunnittelija Liisa K, joka lupasi tehdä yhteisen suunnittelusessiomme pohjalta aiheesta vähän 3D-kuvia. Ihan mahtavaa! Jotenkin nämä "second opinionit" ja ideat tulivat tällä hetkellä niin tarpeeseen. Nyt olen taas varma kaikesta - ainakin hetken, ainakin tänään… ;) Ihan kaikki palaset eivät vielä ole kasassa, mutta sanoisin, että ainakin tärkeimmät toiminnallisuudet yms. on mietittynä. Muita juttuja ehtii ihmetellä ja lisäillä myöhemminkin.

Loppuun vielä jotain kaunista. Sain Katilta aivan ihanan oliivipuun, joka nyt kaunistaa olohuonettamme. Toivottavasti saan sen pidettyä lehdessä läpi talven <3



EDIT. Tekstiin liittyen vielä sellainen huomio, että Country French -maalit sekoitetaan helposti kalkkimaaleihin, niin kuin minäkin tein :) Kyseessä on kuitenkin kaksi erilaista tuotetta. Country French -tuotteissa sammutettu kalkki on vain sivuroolissa, kun taas kalkkimaaleissa se on pääaine. Lopputulos seinäpinnalla on hyvin samanlainen, mutta muutoin tuotteista löytyy kuitenkin paljon eroja.